Ihmiset ympärillä

the Merchant - tunne oma arvosi

Aloitan tämän blogin Citadel -pakan the Merchant -kortilla sekä sen tarkoituksella. The Merchant muistuttaa siitä, miten paljon sinulla on annettavaa itsellesi ja ihmisille ympärilläsi. Kuitenkin myös pitäen huomiossa sen, että asioita ei saa antaa liian halvalla. Rahastahan ei aina tarvitse olla kyse, vaan vaihtokauppaa voidaan käydä ihan millä tahansa hyödykkeellä. Ja kaikkihan on energiaa, joten energialla.

Jo edellisessä blogipostauksessa pohdin itsensä kunnioittamisesta ja omien rajojen asettamisesta, tämä kortti osuu myös sille reviirille. Mutta haluan viedä sen selityksen askeleen lähemmäs ihmisiä ja sitä, miten ympärillä olevat ihmiset ovat ja käyttäytyvät. Minkä arvoisia he ovat sinulle ja minkä arvoisena he pitävät sinua, ystävyyttäsi, taitojasi ja tietojasi. Tuon kortin yksi huomio on myös itsensä inventointi - mitä sinulla on varastossa, ja minkä arvoista se on.

Tykkään tästä ideasta itsensä inventointi. Ajattele sitä positiivisten ajatusten tulvaa, kun lähdet miettimään sitä kaikkea, mitä osaat.

Hyvän päivän tuttuja vai ystäviä

Liian usein tuttujen kanssa tulee oltua yhteyksissä kun heidät sattumalta näkee jossain. Tai toisten kanssa vaan silloin kun tarvitaan apua, niitä inventoituja taitoja tai tietoja. Pahimmassa tapauksessa vielä oletetaan, että koska tunnetaan, saadaan kaikki halvalla tai jopa ilmaiseksi. Se siitä vaihtokaupasta. Kuulet tästä kaverista seuraavan kerran kun vahingossa törmäät torilla tai on taas aika auttaa tavalla tai toisella. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että apua ei saisi pyytää tai tarjota. Lähinnä ajatusta siitä, onko se vastikkeetonta hyväksikäyttöä.

Se kiusallinen "hei, mitä kuuluu" ja sitten luvataan pitää yhteyttä tai tulla käymään - turhaan. Tässä asiassa ei missään nimessä saisi mielistellä vain siksi, että tuntee jonkun. Luvata jotain, mistä ei todella ole ajatustakaan pitää kiinni. Itseäni loukkaa paljon enemmän ne tyhjät lupaukset, kuin niiden kokonaan sanomatta jättäminen.

Läheisten ihmisten kanssa voi mennä päiviä tai jopa viikkoja, kun ei olla muuten yhteydessä, mutta kun taas nähdään, homma jatkuu siitä mihin se on viime kerralla jäänyt. Ajatusten tanssia ja ilotulituksia. Vaikka olisikin turhaa höpinää tai maailman pelastamista, homma vaan sanalla sanoen toimii. Ja vaikka apuja pyydetään, saadaan ja annetaan, se ei missään nimessä ole sitä toisen hyväksikäyttöä vaan energia jakautuu puolin ja toisin tasaisesti.

Irtipäästö on pop

Itse olen käyttänyt lähipäivinä todella paljon aikaa, ehkä jopa liikaakin, pyöritellessäni ajatuksia näistä hyvän päivän tutuista. Tai oikeastaan heidän "väkisin roikottamisesta" esim. facebookissa kavereina. Onhan se iso kavereiden määrä numerona tosi kiva, mutta jos määrä ei vaan korvaa laatua. Jotenkin tällä hetkellä haluaisin haalia lähelleni vain niitä ihmisiä, jotka lähellä haluaa olla oikeasti. Ilman mitään muttia tai rajoituksia. Ilman piilotettuja agendoja. Että olisi rehellisesti "kiva nähdä" ja kuulla, että mitä kuuluu. Ehkä olen kasvanut ihmisenä ja havainnut ne omat heikkoudet ihmisten haalimisessa. Ja ehkä olisi nyt vihdoin aika päästää irti kaikesta siitä, mitä tämä aiheuttaa omassa päässä. Rohkeasti karsia ne ihmiset, jotka eivät aiheuta pirskahtelevaa iloa tai perhosia mahan pohjaan heihin törmätessä.

Alkaa antamaan omalle hyvälle fiilikselle ja terveille ystävyyssuhteille se arvo, mitä ne oikeasti ansaitsee. Ja vaakakupissa, jättää ne "tuttavat" siihen arvoonsa, joka on heille oikea. Antaa energian kiertää vapaasti ja olla kiitollinen siitä, mitä nyt on tarjolla. Antaa laadun korvata määrä. Plus, vaikka joku tyyppi ei enää olisikaan facebookissa, voi sille silti oikeassa elämässä moikata.

Nyt jo Reikihoidossa teen asiakkaille energiakatkaisut. Pyydän turhien energioiden päästämään irti ja palaamaan vasta kun niillä on oikeasti asiaa tai tarvetta. Tätä voisi tehdä myös itse. Toisaalta. Jaan jo nyt jäähyjä tosi herkästi somessa. Ehkä se on vähän sama asia.